Kamerarojekti

No niin, nyt on kamera ladattu filmillä ja kuvan ottaminen voi alkaa, ongelma on tietysti etten tiedä mitä filmille tallentuu. Jalustana sai toimia vanha klaffituoli, se keskelle tietä ja kamera “jalustalle”. Valotuksen mittaus mittarilla, joka näytti 2min. valotusta aukolla 45. Kännykästä ajastimeen kaksi minuuttia, “suljin” auki ja ajastin päälle. Kun kännykkä piippasi suoja takaisin objektiivin eteen ja takaisin pimiöön. Olin jo aiemmin tarkastanut, että Rodinalilla 1:50 suhteella kehiteaika olisi 12min.

Nyt olin viisaampi kuin edellisellä kerralla ja hain sisältä tarkaan 20 asteista vettä ja sekoitin Rodinalin veteen, huuhdoin altaan, koktaili altaaseen valot pois ja takalauta esiin. Kännykkään olin laittanut valmiiksi 12min ajastimeen, känny takin taskussa, sormi napilla, nega altaaseen ja ajastin päälle. Ensimmäiset 30s. (noin) heilutin allasta koko ajan – kello seinällä raksuttaa, niin siitä on aika helppo laskea – sen jälkeen joka minuutin jälkeen heilutusta jonkin aikaa. Sitten vain keskeytteeseen, keskeytteenä käytän vettä ja etikkaa. Kiinnitys ja kuva oli valmis.

Koska skannerini ei ymmärrä näion isojen negojen päälle niin, ei auttanut muu kuin tehdä pinnakkainen ja skaannata se. Kuvan voit katsoa tästä

Ensimmäinen proto meni siis pieleen.

En kuitenkaan lannistunut siitä, vaan viikko edellisen jälkeen kaivoin taas koko helahoidon esiin (itseasiassa äitienpäivänä). Leikkasin taas palan leivinpaperia ja aloin ihmetellä -tässä vaiheessa olin jo teipannut molemmat puoliskot yhteen- mikä meni tarkennuksessa pieleen. Jostain syystä työnsin vahingossa leivinpaperin syvemmälle laatikon sisään -kappas vaan- kuva tarkentui (tässä vaiheessa on hyvä kertoa myös se, että tarkentelin autotallin hämärässä objektiivi ulospäin suunnattuna). Joten tulin siihen johtopäätökseen, että laatikot yhdessäkin ovan liian paljon. Tässä vaiheessa mittailin vähän paljonko olisi hyvä etäisyys etu ja takalaudan välille.

Ei muuta kuin pöytäsirkkeli ulos ja sahaamaan laatikot puoliksi. Kätevää, nyt voinkin rakentaa kaksi kameraa

Sitten vaan objektiivilauta kiinni, takalauta jonkin matka päähän etulaudasta, muovisäkkiä ympärille ettei valoa pääse sisään, teipataan kaikki mahdollinen mistä voisi päästä valoa sisään kameraan ja takaisin autotalliin. Rumahan kamera on kuin mikä, mutta kun ei ole vielä oikeaa paljetta, niin näillä mennään.

Seuraavaksi pitää saada tarkennettua uudelleen, eli etulauta kiinni sellaiseen puukiskoon (laitan jossain vaiheessa paremman kuvan, mutta tuosta yllä olevasta kuvasta saa jonkin näköisen kuvan) ja takalautaa siirtelemällä sain kuvan tarkennettua leivinpaperiin ihan oikeasti. Takalautakin ruuvilla kiinni, ettei tarkennus karkaa Helppoa ja nopeaa kuvaamista, vai mitä? Tässä vaiheessa muista asettaa haluamasi aukko, koska seuraavaksi laitetaan suljin paikalleen, eli objektiivisuojus.

No niin, nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että voidaan mennä pimiöön lataamaan kamera. Mistä sitten tietää mitenpäin nega tulee? Tiedon sain kameralaukku.comista, eli homma menee näin, negassa on sellaiset kolot yhdellä reunalla, T-max:ssa niitä oli kaksi, kun kolot ovat oikeassa yläkulmassa kun pitelet negaa kädessä, niin nega on oikein päin. Tuntuu aluksi oudolta mutta kun näet negan oikeasti niin asian tajuaa, laitan jossain vaiheessa aiheesta havainnollistavan kuvan.

Nyt tilkitsin kaikki paikat josta vain oli mahdollista, että valoa pääsisi tulemaan, siten odotin muutaman minuutin, että silmät tottuivat pimeään. Ei ollut valovuotoja, joten hommiin. Nega ulos laatikosta ja pussista ja sen jälkeen teippasin sen takalautaan kulmista kiinni. Takalauta kameraan ja koska minulla oli palkeena sitä muovisäkkiä, oli se helppo taitella takalaudan suojaksi, ettei sieltä pääse valoa.

Olin jo aiemminkin suunnitellut oman kameran rakentamista, kun olin lueskellut netistä ihmisten kommentteja ja kokemuksia kuvin ja tekstein höystettynä. Norjalainen Jon Grepstad on tehnyt hienoa työtä kirjoittaessaan ohjeet 4×5″ kameran tekemiseksi puusta. moni on hänen ohjeiden perusteella saanut tehtyä vastaavanlaisen kameran.

Minä lähdin ensin hieman eri näkökulmasta rakentamaan omaani. Minulla oli objektiivi, joka kyselyjeni perusteella sopisi ison koon kameraan. Lisäksi minulla oli kaksi lastulevystä tehtyä laatikkoa, joten ei muuta kuin suunnittelemaan kameraa. Aikani ihmeteltyäni ja värkättyäni siitä tuli tällainen.

Tuossa edessä on objektiivi (Rodenstock Apo-Gerogon f9/150mm) ja takana on tarkennusta varten tuo leivinpaperi.
Homma ei mennyt aivan kuten piti (tuosta kuvasta puuttu vielä palje, jonka virkaa toimitti musta jätesäkki). Mikä sitten meni pieleen, no varmaan kaikki mahdollinen.

1. Tarkennus, en vielä tiennyt miten olisin tarkentanut (itseasiassa luulin, että kunhan jonkinlainen kuva tulee leivinpaperille niin homma OK)
2. Pimiö, ei siellä sittenkään ollut ihan niin pimeää, osa teippauksista joilla muista paperi olli teipattu ikkunoihin oli jossain vaiheessa hieman irronnut, joten valoa vuoti sieltä, samoin kun valoa vuoti katosta, jossa on tuuletin höyryjen poistoon. Eli nega taisi saada vähän valoa.
3. Kehitys, en malttanut pestä kehitysallasta, vaan kaadoin paperikehitteen vain pois ja otin vedet siitä lasten ammeesta jossa olin liottanut kuviani. Se oli aivan liian kylmää.

Eli, kuten arvata saattaa, en saanut kuvaa aikaiseksi, vaan ihmeellisen negan jossa oli joku haamu….