02.07.10
Posted in Laivalla, Madame Ching, Matkalla, Sir Twinings at 2:52 pm by Sir Twinings
Madame ei tosiaan hukannut aikaa. Hän varusti sotapurtensa ja miehitti sen parhaimmilla joukoillaan. Huikkasi meille jäähyväisiksi hymyillen ja pian näimme miten tuo sulavalinjainen fregatti katosi purjeet pollottaen kohti pohjoista. Kummastelimme miten Tangeriin muka pääsisi tuota kautta, mutta ilmeisestipä Madame Chingillä oli omat reittinsä, joista meillä ei ollut tietoa.
Pollottivatpa onneksemme myös meidän varastomme ah, niin ihania herkullisin reseptein varustettuja ruokia, sainoisinpa miltei juhla-aterioita, että jo hivenen vatsakkain mielin mekin nostimme purjeemme. Herkko ja Jeeves kömpivätkin heti ensi töikseen satamasta päästyämme nauttimaan näistä herkuista. Ja tokihan me arwon paronit soimme palvelijoillemme tämän.
Yhteisestä sopimuksesta suuntasimme kulkumme suoraan Indian Waldameren ylidse – ei siis pohjoista kohti pitkin Afriikan rannikkoa kuten Madame. Näin kuvittelimme pystyvämme välttämään Madamen raivon, mikäli hän jostakin kumman syystä pääsisi perille huiputuksestamme. Emme olisi voineet olla enempää väärässä.
Kun lopullinen kurssimme selvisi miehistöllemme, valahtivat heidän kasvonsa valkeiksi kauhusta ja kuin yhteisestä suusta heidän huuliltaan parahti kaksi huokausta “Iku … Turso …”.
Permalink
08.26.09
Posted in Madame Ching, Matkalla, Sir Twinings at 7:26 pm by Sir Twinings
Vaan nytpä tuli sitten pää vetävän käteen. Olihan tämä ollut vain ajanpeluuta. Eihän minulla ollut oikeastaan aavistustakaan siitä, missä susi-Larsen tätä nykyä majaili. Mahdollinen (tosin epätodennäköinen) lukija varmaan muistanee, että viimeksi tapasimme Larsenin Lordin bestmanina ja erosimme joltisenkin ystävinä. Tästä seremoniasta myös negatiiwi, jota madame Ching ryppyisin vihasta vapisevin käsin pitelee, on peräisin.
Katsahdan ystävääni Earl Greytä sivusilmällä ja katseemme kohtaavat. Nyt pitää äkkiä keksiä jotakin. Greyn silmät laajenevat kauhusta, kun hän tajuaa, että bluffini päättyy tähän, enkä saata keksiä seuraavaa siirtoa.
- Larsen on tätä nykyä valuuttakauppias, hengähtää Grey nopeasti peljästyksestä väpättävin sieraimin.
Madame Chang puuskahtaa epäuskoisesti. – No sitä en siitä ryökäleestä usko, vai että kunniallinen kauppamies?
- Kyllä kyllä, papattaa Grey ja huomaan, että hänen hoksottimensa alkavat tuttuun tapaan säksättää ja tekstiä alkaa tulla. – Tai siis, no miten nyt valuuttakaupan kunniallisuutta arvioisi. Teillähän täällä käytetään paljon frangeja, no tiedättehän meillä taas on nuo taalerit. Englannissa taasen on punnat. Larsenpa on tätä nykyä keksinyt, että hän matkustelee ympäri maailmaa, vaihtelee rahojaan toisiksi ja siinä sivussa tienaa sievoisia summia.
Grey katsahtaa minuun ja huomaan, että hän on hämmennyksissään. No ihan kelpo suoritus. Ainakin tällä voimme perustella Larsenin ihan minne tahansa maapalloamme, sillä eihän meidän aikanamme valuutasta kiinnostuneilla vielä ollut sellaisia mainioita palveluita, kuin vaikkapa valuuttakurssit.org tai valuuttalaskuri.org. Nyt meidän vain pitää kytkeä ehkä tämä negatiiwi ja hääseremonia osaksi soppaa…
Permalink
08.21.09
Posted in Earl Grey, Madame Ching, Matkalla, Sir Twinings at 10:41 pm by Sivustakatsoja
Olen edelleen aiwan ymmälläni mistä on kyse. Yritän tökkiä Sir Twiningsia kylkeen, mutta ystäwäni on kuin kuuluisa viilipytty, eli yhtä tyyni, suostuu vain vinkkaamaan silmää, mutta kuiskaa myös vaivihkaa sanan “negatiivi”.
“Niin, ette ole vastannut miksi minun pitäisi uskoa teitä?”
“Negatiiwi, saan soperrettua”
“Mikä?” kuuluu tiukkaan madame Chingin suusta. “Mikä negatiivi, mikä ihmeen negatiivi, mikä se sellainen on???” Madame alkaa olla jo kärsimätön ja se tuskin tietää mitään hyvää.
“Arwon madame” yritän tyynnytellä madamea. Jos sallitte, käwisin laiwallani, jotta woin noutaa ns. todistusaineiston, uskoakseni woin todistaa Sir Twiningsin sanat oikeaksi kapteeni Larsenista. Joku miehistänne woisi tulla mukaani, ettei mitään wilpillistä pääse tapahtumaan”
“Hyvä on, käykää sitten laivallanne, mutta nopeasti”
Käyn omassa kajuutassani nopeasti madamen mies koko ajan kintereilläni ja nappaan negatiivin mukaani.
Asetan lasisen negatiivin valkoiselle päydälle ja pyydän madamen katsomaan.
“LARSEN, se perkeleen huijari (mistä lie kiinalainen piratisti omaksunut baltilaisen/suomalaisen kirosanan), olette oikeassa, tuo mies tuossa kuvassa on Larsen, saatte mitä haluatte, kunhan kerrote, missä tuo käärme on”
Permalink
Posted in Earl Grey, Madame Ching, Matkalla, Sir Twinings at 10:24 pm by Earl Grey
No kertokaahan arvon paronit, mikä estää meitä ryöväämästä teitä? Kysyi madame Ching, painottaen ivallisesti sanoja arvon paronit.
Sir Twinings katsoi minua sivusilmällä ja sanoi “Kapteeni Larsen ja tarkemmin ottaen hänen nykyinen olinpaikkansa”, Sir Twinings oli ilmeisesti lukenut kotiläksynsä huolellisesti.
Ja taas tuli hiljaista, suorastaan painostavan hiljaista.
“Kapteeni Larsen” sanoi Madame muka ihmetellen, kasvojen kuitenkin kirstyessä ilmeisesti inhosta. “Miksi minun pitäisi hänestä välittää”?
“No, satumme tietämään hänen ooppium bisneksistään, jotka mikäli olen oikein ymmärtänyt koskettavat hyvinkin läheisesti teitä, korjatkaa toki, jos olen aivan väärässä”, Sir Twinings tokaisi hyvin rauhalliseen sävyyn. Katsoin ihmeissäni sir Twiningsia.
“Täytyy myöntää arvon Sir Twinings, olette aivan oikeassa, Kapteeni Larsen on minulle enemmän kuin velkaa, hän varasti suuren ooppium lastin minulta” Sanoi madame jo hieman erilaisella äänellä. “Onko teillä jokin ehdotus, jotta jätämme laivanne rauhaan”?
“No jos luovutamme tiedon missä kapteeni Larsen on, niin suostutteko päästämään meidät pois näine hyvinemme?” Sir Twinings jatkoi. ” Mutta tarvitsemme myös ruokaa ja juomaa laivaamme, uskon kuitenkin pääsevämme sopimukseen myös siitä”
“Vai on teillä tieto kapteeni Larsenista, mistä tiedän teidän puhuvan totta?” tiukkaa Madame Ching
Permalink
02.01.09
Posted in Madagaskar, Matkalla, Sir Twinings at 9:15 pm by Sir Twinings
Siinä vankeina istuskellessaame kumpikin äimistyimme, kun orjien vuo alkoi sankkana virtana kantaa eteemme ällistyttäviä herkkuja. Olimme kuitenkin kumpainenkin niin puulla päähän lyödyn nälkäisiä, ettemme voineet kuin alkaa ahnaasti lappaa suihimme rypäleitä, paahtopaistia, kastikkeita ja muhkeita rapuja.
En kuitenkaan voinut olla katsahtamatta Earl Greyn kumpua, joka toki oli pienentynyt matkan rasituksista, mutta oli edelleen paronimaisen muhkea. Jos olisin ollut ilkeä ja tulevaisuudessa, olisin nykäissyt toveriani hihasta ja livauttanut “Laske painoindeksi“, mutta olinhan tahdikas paroni ja vieläpä joviaalikin ja sitäpaitsi eivät moiset tulevaisuuden huipputeknologian sovelluksetkaan olleet ulottuvillani.
Permalink
11.01.08
Posted in Laivalla, Matkalla, Sir Twinings at 11:17 am by Sir Twinings
Vihdoinkin tunsin olevani elossa. Laiva oli täynnä pelottomia ammattimiehiä, jotka jokainen tunsivat oman paikkansa ja tiesivät tehtävänsä. Hengitin syvään sisääni suolaista raikasta meri-ilmaa. Purjeet pullottivat ja matkamme jatkui Afrikan itärannikkoa pitkin kohti Madagaskaria. Matkamme soljui kuin itsestään ohi silmiä hivelevien maisemien ja saatoimme tarkkasilmäisinä nähdä rannikolla noita mustia alkuasukkaita, joiden elämänpiiristä olimme ystäväni, korkeasti siwistyneen paroni Earl Greyn kanssa ah niin kaukana. Kuitenkin siinä silmäillessämme tunsimme kummatkin outoa vetoa noihin huolettomiin weikkoihin.
No matkamme kuitenkin jatkui, kohti monille tuntemattomia vesiä. Olo meillä paroneilla oli kuin menneiden ja tulevien aikojen tutkimusmatkailijoilla, jotka kohottavat katseensa yhä kohti uusia ennen tavoittamattomia horisontteja. Matkallamme tulisimme kohtaamaan uusia tuttavuuksia, aivan kuten vaikkapa Lisää linkki -linkkihakemisto tulisi joskus tulevaisuudessa niitä tarjoamaan, mutta tulevaisuuden tavoilla. Oi, edes aasin silta ei voisi meitä paremmin kuljettaa, kuin tämä oiva purtemme.
Voi kun olisin silloin tiennyt, että Madagaskar oli nyt meidän aikanamme merirosvojen pesäpaikka. Jos minulla olisi ollut pääsy Wikipediaan, olisin saattanut olla kuullut James Plaintainista…
Permalink
06.12.08
Posted in Laivalla, Sir Twinings at 8:56 pm by Sir Twinings
Syvä huokaus käy mielessäni, kun katselen ystävääni, kelpo paroni Earl Greytä hänen ummistaessaan nautinnollisesti silmänsä ja nauttiessaan camellia sinensiksen hienostuneen täyteläisestä mausta. Olemmepa todella kohdanneet seikkauluja ja vastuksia matkallamme kohti idän ihmeitä.
Jospa hetken saisimme viettää lipuvaa laivaelämää ennen kuin saapuvat jälleen nuo tulevat tuntemattomat seikkailun melskeet kohisten kohdallemme. Jos olisin elänyt myöhempien aikojen Lordin vuosina, olisinpa saattanut uppoutua mp3-soittimineni podcastien maailmaan kuunnellen kenties sellaisia ohjelmia, kuten Tukevasti ilmassa, Tuomas Enbuske, Maailmanpolitiikan arkipäivää tai vaikkapa Sata vuotta eduskuntavaaleja. Nyt ei kuitenkaan sellaisia nautintoja aisteilleni suotu, joten käänsin katseeni liplattaviin aaltoihin ja nuuhkin camellia sinensiksen mieltä sulostuttavaa aromia.
Hyvää elämää tämäkin!
Palasin katseineni Greyhin, joka maiskutteli teen makua suussaan.
“Kuulehan ystäväni…” aloitin mietteliäällä äänellä.
Permalink
01.27.08
Posted in Sir Twinings at 12:45 pm by Sir Twinings
Siinä me taas toljailimme Jeevesin kanssa. Minä Twinings, ystäväni Grey sekä Lordi. Jeeves rumputti keskeltä ei mitään löytyneen oven ripaa. Tässä tuntui olevan ainoa toivomme päästä pois, mutta toivo tuntui hiipuvan, kun tulosta ei syntynyt.
Ovi hohti ympäristömme tavoin valkeaa valoa, sen saumat olivat tiiviit ja kädensijan paikalla oli pyöreä nuppi, josta Jeevesin oli ilmiselvästi vaikea saada otetta.
Aikamme yhdessä tilannetta kummasteltuamme sävähdimme kumeaan ääneen, joka tuntui kuuluvan kuin sisältämme.
- Arvon herrat! Tervetuloa Lumina obscuraan! Olette varmasti ihmeissänne paikasta ja toden totta ette olekaan tällä hetkellä yhtään missään. Näin käy, kun viskoo juonenpätkiä sinne tänne, eikä osaa sitoa niitä yhteen. Annan teille kuitenkin vielä mahdollisuuden. Pääsette pois, mikäli osoittaudutte luottamukseni arvoisiksi. Toistaiseksi saatte jatkaa juonianne hetken myös Tarinajargoniassa!
Permalink
11.19.07
Posted in Earl Grey, Jeeves, Sir Twinings at 8:22 pm by Sir Twinings
Pidin toisella kädelläni kiinni Earl Greyn vyöstä ja toisella Lordin enkelinsiivistä samalla kun syöksyimme yhä syvemmälle pimeään. Yhtäkkiä koko maailmamme valaistui ja tömähdimme kovalle, valkealle, hohtavalle… lattialle?
Mutta voi sitä riemua, kun Grey pääsi kapuamaan jaloilleen. Nimittäin hänen maanmainio hovimestarinsa Jeeves oli samassa kasassa meidän muiden kanssa. Siinä sitten olimme, yksi lordi, kaksi paronia ja yksi hovimestari ja puhua pulputimme toisillemme tarinoitamme. Kaikkein omituisin tarina oli Jeevesillä, kun hän kertoi seikkailuistaan Ivanin ja Paulin kanssa. Kovastipa mies kyllä punasteli, ei tainnut ihan kaikkea kertoa meille seikkailuistaan.
Katsoimme Greyn kanssa toisiamme merkitsevästi. Muistin, että hänelläkin oli omat ikkunaseikkailunsa ja päätin omalta kohdaltani jättää keskustelunavauksen sikseen.
Mutta nytpä meillä oli kenties pahin pulma edessämme. Emme näet olleet kertakaikkisen missään. Paikka oli valkoinen valoisa tila, jolla ei ollut rajoja. Jonkinlainen lattia paikalla oli, sillä kävelemään pystyimme kyllä. Juteltuamme lisää Jeevesin kanssa päädyimme sellaiseen oudolta kalskahtavaan lopputulemaan, että ilmeisesti tässä oli nyt sitten kaksi samanaikaista aika-avaruuden madonreikää törmännyt ennen kokemattomalla! tavalla ja täällä me sitten toljailimme, paikassa “ei missään”.
Lähdimme kukin laahustamaan tahoillemme ja pian en nähnyt kohtalotovereitani kuin pieninä mustina hahmoina tahoillaan valkeutta hohtavassa tilassa.
Silloin tilaan kiiri Jeevesin hämmentynyt huuto:
- Hoi! Täällä on ovi!
Permalink
11.18.07
Posted in Sir Twinings at 10:14 pm by Sir Twinings
Tartuimme Earlin kanssa toisiamme kädestä ja silmämme pullistuivat kauhusta, kun ovi avautui hiljalleen natisten. Edessämme seisoi hirviömäinen kammotus.
- Pa-pa-paroni Knyphausen… valitimme kuin yhdestä suusta.
Mutta hirviömäinen otus lysähti kuin pieneksi eteemme ja vasta silloin kummatkin tajusimme asian laidan. Edessämme tutisi vieraamme susi-Larsenin joukkiosta – Lordi!
- Ystävät rakkaat, lordi sopersi. Kaikki on mennyt hukkaan. Olen töpeksinyt ja saanut päälleni kauheimman vihan, mitä maa päällään kantaa. Morsiameni jahtaa minua. Hän on liittoutunut paroni Knyphausenin kanssa, eivätkä he lepää ennen kuin vaimoni on saanut maistaa oikeutta… Nopeasti, meidän on käytettävä Knyphausenin salakäytävää!
Oven takaa käytävästä alkoi kantautua kimeää naisen huutoa ja tuo ennen niin mahtava hirviö tarttui meitä kädestä ja veti meidät kirjahyllyn luo. Hän painoi erästä kirjaa ja koko hylly kääntyi sivuun paljastaen syvälle maan uumeniin kiertyvät portaat. Olimme Earl Greyn kanssa aivan lamaannuksissamme, mutta tietäessämme että nyt meitä jahtasi lapsuutemme painajaisen paroni Knyphausenin lisäksi vielä mikä lie tuonelan morsian, emme voineet muuta kuin sännätä hirviön mukana alas pimeyteen vetäen kirjahyllyn kiinni takanamme.
Liukastuimme pimeyden kosteissa kierreportaissa ja kiepuimme alas hurjana huutavana kolmikkona. Jostakin kummasta sain päähäni ajatuksen.
- Mikä kumman madonreikä tämäkin on …
Permalink
« Previous entries Next Page » Next Page »