Pollottivatpa onneksemme myös meidän varastomme ah, niin ihania herkullisin reseptein varustettuja ruokia, sainoisinpa miltei juhla-aterioita, että jo hivenen vatsakkain mielin mekin nostimme purjeemme. Herkko ja Jeeves kömpivätkin heti ensi töikseen satamasta päästyämme nauttimaan näistä herkuista. Ja tokihan me arwon paronit soimme palvelijoillemme tämän.

Yhteisestä sopimuksesta suuntasimme kulkumme suoraan Indian Waldameren ylidse – ei siis pohjoista kohti pitkin Afriikan rannikkoa kuten Madame. Näin kuvittelimme pystyvämme välttämään Madamen raivon, mikäli hän jostakin kumman syystä pääsisi perille huiputuksestamme. Emme olisi voineet olla enempää väärässä.

Kun lopullinen kurssimme selvisi miehistöllemme, valahtivat heidän kasvonsa valkeiksi kauhusta ja kuin yhteisestä suusta heidän huuliltaan parahti kaksi huokausta “Iku … Turso …”.

“Larsenin tapasimme viimeksi Tangerissa” sain kakistettua ulos. Toiwottavasti Madame Ching ei huomaa pientä epäröintiä änessäni, kun kerron Larsenin ns. olinpaikasta.
Hetken hilaisuus ja Madame toteaa: “Hmmm…. tuo käy kyllä jollain tavalla järkeen, koska tietääkseni Tangerissa nimenomaan käytetään myös frangeja, ja Larsen on tuossa, mikä se nyt sitten lieneekin, joten lienette puhuvan totta”.

“Negatiivi, sitä kustsutaan negatiiwiksi” huudahdan ja jatkan ääntäni madaltaen “jos sillä nimellä nyt mitään tekemistä on asian kanssa” samalla toivon ettei innostukseni paistaisi liiaksi läpi. Syrjäsilmällä vilkaisen Twiningsia, joka vaivihkaa vinkkaa, että bluffi taitaa mennä kuin mennäkin läpi.

“Mutta kuka on tämä toinen kuvassa oleva mies ??” tivaa Madame

“Hän on Larsenin ex. apuri, joka on parantanut tapansa, jos tällainen ilmaisu sallitaan”, tokaisee puolestaan Twinings, “hän on se mies joka on menossa naimisiin kuvassa ja sai Larsenin takaisin kaidalle tielle”

“Hyvä on, kaiketi tässä on tarpeeksi todistusaineistoa” totetaa madame. “Mitä haluatte, sen saatte”….

Katsahdan ystävääni Earl Greytä sivusilmällä ja katseemme kohtaavat. Nyt pitää äkkiä keksiä jotakin. Greyn silmät laajenevat kauhusta, kun hän tajuaa, että bluffini päättyy tähän, enkä saata keksiä seuraavaa siirtoa.

- Larsen on tätä nykyä valuuttakauppias, hengähtää Grey nopeasti peljästyksestä väpättävin sieraimin.

Madame Chang puuskahtaa epäuskoisesti. – No sitä en siitä ryökäleestä usko, vai että kunniallinen kauppamies?

- Kyllä kyllä, papattaa Grey ja huomaan, että hänen hoksottimensa alkavat tuttuun tapaan säksättää ja tekstiä alkaa tulla. – Tai siis, no miten nyt valuuttakaupan kunniallisuutta arvioisi. Teillähän täällä käytetään paljon frangeja, no tiedättehän meillä taas on nuo taalerit. Englannissa taasen on punnat. Larsenpa on tätä nykyä keksinyt, että hän matkustelee ympäri maailmaa, vaihtelee rahojaan toisiksi ja siinä sivussa tienaa sievoisia summia.

Grey katsahtaa minuun ja huomaan, että hän on hämmennyksissään. No ihan kelpo suoritus. Ainakin tällä voimme perustella Larsenin ihan minne tahansa maapalloamme, sillä eihän meidän aikanamme valuutasta kiinnostuneilla vielä ollut sellaisia mainioita palveluita, kuin vaikkapa valuuttakurssit.org tai valuuttalaskuri.org. Nyt meidän vain pitää kytkeä ehkä tämä negatiiwi ja hääseremonia osaksi soppaa…

“Niin, ette ole vastannut miksi minun pitäisi uskoa teitä?”

“Negatiiwi, saan soperrettua”

“Mikä?” kuuluu tiukkaan madame Chingin suusta. “Mikä negatiivi, mikä ihmeen negatiivi, mikä se sellainen on???” Madame alkaa olla jo kärsimätön ja se tuskin tietää mitään hyvää.

“Arwon madame” yritän tyynnytellä madamea. Jos sallitte, käwisin laiwallani, jotta woin noutaa ns. todistusaineiston, uskoakseni woin todistaa Sir Twiningsin sanat oikeaksi kapteeni Larsenista. Joku miehistänne woisi tulla mukaani, ettei mitään wilpillistä pääse tapahtumaan”

“Hyvä on, käykää sitten laivallanne, mutta nopeasti”

Käyn omassa kajuutassani nopeasti madamen mies koko ajan kintereilläni ja nappaan negatiivin mukaani.

Asetan lasisen negatiivin valkoiselle päydälle ja pyydän madamen katsomaan.

“LARSEN, se perkeleen huijari (mistä lie kiinalainen piratisti omaksunut baltilaisen/suomalaisen kirosanan), olette oikeassa, tuo mies tuossa kuvassa on Larsen, saatte mitä haluatte, kunhan kerrote, missä tuo käärme on”

Sir Twinings katsoi minua sivusilmällä ja sanoi “Kapteeni Larsen ja tarkemmin ottaen hänen nykyinen olinpaikkansa”, Sir Twinings oli ilmeisesti lukenut kotiläksynsä huolellisesti.

Ja taas tuli hiljaista, suorastaan painostavan hiljaista.

“Kapteeni Larsen” sanoi Madame muka ihmetellen, kasvojen kuitenkin kirstyessä ilmeisesti inhosta. “Miksi minun pitäisi hänestä välittää”?

“No, satumme tietämään hänen ooppium bisneksistään, jotka mikäli olen oikein ymmärtänyt koskettavat hyvinkin läheisesti teitä, korjatkaa toki, jos olen aivan väärässä”, Sir Twinings tokaisi hyvin rauhalliseen sävyyn. Katsoin ihmeissäni sir Twiningsia.

“Täytyy myöntää arvon Sir Twinings, olette aivan oikeassa, Kapteeni Larsen on minulle enemmän kuin velkaa, hän varasti suuren ooppium lastin minulta” Sanoi madame jo hieman erilaisella äänellä. “Onko teillä jokin ehdotus, jotta jätämme laivanne rauhaan”?

“No jos luovutamme tiedon missä kapteeni Larsen on, niin suostutteko päästämään meidät pois näine hyvinemme?” Sir Twinings jatkoi. ” Mutta tarvitsemme myös ruokaa ja juomaa laivaamme, uskon kuitenkin pääsevämme sopimukseen myös siitä”

“Vai on teillä tieto kapteeni Larsenista, mistä tiedän teidän puhuvan totta?” tiukkaa Madame Ching

“Hyvä on, te olette joko rohkea, tyhmä tai molempia”, kuului hämärästä.

“Mitä sinä nyt menit tekemään”? Sir Twinings sihahti vieressä vihaisena…..

Hahmo nousi ylös ja tuli eteemme, samaan aikaan myös tuoli tuotiin hänen alleen, me jouduimme edelleen seisomaan. “Olen Madame Ching, nyt haluan tietää keitä te oikein olette ja millä asiolla olette vesilläni?”

“Minun olisi warmaan suotawaa aloittaa, kun kerran tähän satamaan halusin ja olen syyllinen tämän matkan toteutumiseen, olen Parin Earl Grey ja tämä herrasmies tässä wieressäni on Sir Twinings, paroni hänkin.” Olemme matkalla Suomesta Kiinaan, tekemään kauppaa teestä, meillä ei ole mitän tekemistä opiumin tai piratismin kanssa, eikä meitä woisi moiset wähempää kiinnostaakaan.” “Tulimme satamaanne ajatuksena laiwamme ruoka ja juomawarannon täydentäminen.”

Tässä kohtaa minulla, walitettawasti, loppui kärsiwällisyys, ja kiwahdin paronille ennenkuulumattomaan tapaan, “Arwon rouwa, emme tiedä kuka olette, ja en aio keskustella kanssanne tämän enempää, jollen saa tieää kenen kanssa olemme tekemisissä”. “Vai mitä arwon ystäwäni sir Twinings”?

Näiden syöntimenojen jälkeen meidät kohtuu wäkivalloin nostettiin pystyyn. Odotimme jo taas kerran pahinta, eli päivämme olevan luetun. Näin ei ollut, ainakaan vielä tällä kertaa. Pimeään nurkkaan, meistä oikealle tuotiin tuoli, istui hahmo, jota ainakaan minä en pystynyt hahmottamaan, mutta jota kohtaan miedän tuli ilmaista kunnioituksemme ja äänestä päätellen olimme erehtyneet pahemman kerran, herra olikin rouva…..

En kuitenkaan voinut olla katsahtamatta Earl Greyn kumpua, joka toki oli pienentynyt matkan rasituksista, mutta oli edelleen paronimaisen muhkea. Jos olisin ollut ilkeä ja tulevaisuudessa, olisin nykäissyt toveriani hihasta ja livauttanut “Laske painoindeksi“, mutta olinhan tahdikas paroni ja vieläpä joviaalikin ja sitäpaitsi eivät moiset tulevaisuuden huipputeknologian sovelluksetkaan olleet ulottuvillani.

Nyt ei auttanut muu kuin antautua ja antaa merirosvojen vallata laiva, jotka purjehtivat kokenein ottein laivan satamaan. Miehistöämme ei onneksi lahdattu, kuten olisi voinut käydä, jos olisimme alkaneet taistella vastaan, mutta totesimme sen hyödyttömäksi suuren ylivoiman edessä. Päästyämme satamaan, meidät (siis minut ja Sir Twinings) vietiin satamassa olevaan suurehkoon rakennukseen ja sillä välin miehistö lukittiin ruumaan. Meidät käskettiin istumaan ja odottamaan herraa saapuvaksi….