10.08.06
Välimeri kutsuu tanssiin
Olimme kaikki hilpeällä mielellä nostaessamme ankkurit seuraavana aamuna. Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Olimme käärineet hihamme ja kelpo kapteenimme antoi meille ohjeita. Köydet liikkuivat nekin iloisen vilkkaasti ja eipä aikaakaan, kun jo purjehdimme leppeän länsituulen työntäminä alaspäin Espanjan rannikkoa, läpi Gibraltarin salmen kohti Välimerta.
Kumpa vain olisimme silloin tienneet, minkä kohtalon jumalat olivat meille varanneet, niin kasvomme olisivat vääntyneet tuskan irveeseen. Vaan ei, hyvillä mielin ja auringon paahteessa paitojemme nappeja aukoen kohtasimme vielä niin tyynen ja ystävällisen meren.
Painuin ystäväni Earl Greyn ja Jeevesin kanssa kajuuttaan. Herkko jäi kapteenin ja miehistömme kanssa kannelle nauttimaan päivästä ja me taas päätimme syventyä Cadizin saaliiseemme. Vaikka minun on myönnettävä, ettei anti aivan Kantonin parhaalle teelle vertoja vedäkään, niin auringonpaahteisen Hispanian rannikon kypsyttämät rypäleet saavat aikaan mahtavia makunautintoja.
Valkoisia ja punaisia viinejä maiskutellessamme ja nautiskellessamme päihdyimme, emmekä aistineet tummuutta, joka hiipi hiljaa yllemme ja verhosi laivamme vaippaansa…