02.12.07
Meri ottaa omansa
Heräsin siihen kun sir Twinings nykii minua, en osaa sanoa kuinka kauan olimme ajelehtineet. Irroitimme itsemme köysistä ja aloimme tutkia tuhoja. Ensimmäinen tehtäwämme oli etsiä uskolliset howimestarimme, sekä tietysti kapteeni.
Hetken kuluttua Twinings jo huutaakin: “Löysin Herkon, hän on hieman huonossa kunnossa, on saanut haavan päähänsä”. Paroniystäwäni jäi hoitamaan Herkkoa ja hetken päästä Herkko olikin jo jaloillaan. Onneksi Herkko oli taas kunnossa, eikä mitään pahempaa sattunut mietin hiljaa mielessäni, mutta missä oli uskollinen Jeeves? Se huoletti minua suuresti. Hetken päästä myös kapteeni kömpii jostain esiin, mutta edelleen Jeeves loistaa poissaolollaan. Riennän heti kapteenin juttusille ja kysyn ensi töikseni: “missä mahdamme olla ja oletteko mahtanut nähdä Jeevesiä?”
Arwon kapteenillammekaan ei ollut walitettawasti wielä selwyyttä olinpaikastamme, eikä maatakaan ollut näkywissä. Ainoa positiiwinen asia oli, että myrsky oli mennyt menojaan, mutta uusia huolia alkoi ilmaantua sitä mukaan kun saimme laiwaa siiwotuksi. Jeevesiä ei löytynyt mistään, näytti siltä kuin meri olisi ottanut omansa, tässä tapauksessa se näytti olewan Jeeves. Laskin ainoan toiwoni siihen että Jeeves, joka oli hywä uimari, jaksaisi sinnitellä kunnes löytäisimme hänet, tai hän päätyisi johonkin asutulle seudulle jollain konstilla.
Aloin huolestua entistä enemmän, en wain pelkästään Jeevesin wuoksi waan myös meidän loppujen jotka olimme jääneet laiwalle, siiwottuamme, huomasimme, että myrsky oli rikkonut suuren osan vesisäiliöistämme. Ja koska iso osa purjeistakin oli riekaleina, isomasto poikki, menisi hetki ennekuin pääsisimme jatkamaan matkaa, onneksi edes soutuvene oli säilynyt ehjänä, joten päästin lähteä etsimään Jeevesiä soutaen, en woinut kuwitella menettäneeni howimestarini……