07.05.07
Ei heikkohermoisille
Jeeves lähti kulkemaan pitkin rantahietikkoa. Aurinko porotti ja vaatteiden meren märkyys oli jo aikaa sitten vaihtunut hien noroiksi. Jeevesiä janotti kuin viimeistä päivää. Hän oli jo varma, että oli päätynyt autiolle saarelle ja ettei täältä löytyisi ristin sielua.
Voi kuinka väärässä hän olikaan…
Asian laita paljastui hänelle, kun hän huomasi hietikolla jalanjälkiä. Jälkiä oli paljon ja Jeeves seurasi niitä. Väliin näytti kuin hiekalla olisi ollut kamppailun jälkiä. Viimein Jeeves saapui varrelle virran ja hänelle paljastui karmiva löytö – pääkallo valkoinen!
Jeeves tajusi tulleensa ihmissyöjien saarelle ja kuultuaan kahinaa pusikosta hän säntäsi suinpäin pakoon. Hirmuisessa paniikissaan hän ei kuullut huutoja takaansa.
Kuinka väärässä Jeeves taas olikaan. Hän ei voinut tietää, että myrskyisän meren läpi lipuessaan hän oli ajelehtinut ilmeisesti myös pahki jonkinlaisen aikalukon tai madonreiän ja oli nyt miltei tyystin toisessa ulottuvuudessa. Eivätkä hänen päätelmänsä ihmissyöjistäkään olisi voineet juuri olla kauempana totuudesta.
Jeeves juoksi ja juoksi ja hämmästyksekseen hän päätyi valtavalle kentälle. Taivaan sini siristi hänen silmiään ja jostakin alkoi kuulua jylinää. Valtava lentävä siivekäs häkkyrä vaaputti hänen luokseen. Hänen kohdallaan koneen liukuovi avautui, eikä polo Jeeves osannut muuta kuin ihmissyöjien pelossa sännätä suin päin sisään.
Kone kiihdytti vauhtiaan, sen nokka nousi kohti korkeuksia. Jylisevät moottorit nostivat sen taivaaseen ja kohta ei enää tarkkasilmäisinkään erottanut sen kyljissä komeilevaa tekstiä: “Air Bulgaria”.