08.22.07
Posted in Matkalla, Sir Twinings at 9:12 pm by Sir Twinings
Paroni von Richthofenin katse jäi jäi hievahtamatta paikoilleen kertomuksemme saapuessa hänen tiluksilleen Teneriffalle. Katsoin hämmentyneenä ystävääni sir Greytä ja huomasin, että Grey tuijotti jos mahdollista, vieläkin polttavammin Richthofenia.
- Suokaa anteeksi, arvon paronit, minun on syytä valmistaa teille iltatee, sanoi paroni von Richthofen tukahtuneesti ja poistui kiireesti luotamme ulos avoimesta oviaukosta. Ovi kumahti vaimeasti kiinni.
Säpsähdin, kun Earl tarttui kiihtyneesti käteeni. – Nopeasti, nyt meillä ei ole hetkeäkään hukattavana.
- Mitä Earl, mitä Jumalan tähden? kysyin kummastuneena ja samaan aikaan hätääntyneenä.
Earl tarttui molempiin käsiini ja alkoi puhua nopeasti, mutta samalla vaimentaen ääntään.
- Sukumme on aikoinaan ollut tekemisissä Richthofenien kanssa, muistan hämärästi heidän piirteensä nuoruudestani, eikä tuo mies ole paroni von Richthofen.
- Mutta kuka hän sitten on, Luojan tähden? kysyin jo nousten lievään paniikkiin.
- Näetkö tuon kirjan? kysyi Earl osoittaen kirjahyllyllä olevaa mustaselkäistä opusta.
Odottamatta vastaustani hän säntäsi hyllylle ja tempaisi kirjan esiin. Tuntui kuin huone olisi pimentynyt, pöydällä oleva öljylamppu alkoi lepattaa ja kuiskivat varjot tuntuivat kerääntyvän huoneen nurkkiin.
Aloin vihdoin itsekin tajuta asian karmivan laidan. Tämä oli tarina, jolla paroneita peloteltiin jo pienestä pitäen. Tarina kertoi kelpo paroni Heylistä. Heyl oli rakastettavin paroni, mitä maa päällään kantoi, aina pyyteettömästi auttamassa muita. Tämä ihmisystävä muuttui kuitenkin synkkinä ja pimeyttä mustempina hetkinään kammottavaksi paroni Knyphauseniksi, jossa ihmisen ja pedon pahimmat vietit paljastuivat groteskeimmalla tavalla. Paroniparan muuttumiset Knyphauseniksi tapahtuivat hänen tahtomattaan, eihän tuo sympaattinen olio muuten olisi tahtonut lähimmilleen pahaa kohtaloa.
Ainoa tapa, jolla paroni Knyphausen pystyi muuttumaan takaisin paroni Heyliksi, oli lukea tietty loitsu Paronien Kirjasta. Tämän loitsun saattoi siis lukea vain paroni Knyphausen itse.
Minun ja paroni Greyn katseet kotasivat. Ystäväni kädessä oli Paronien Kirja.
Silloin minäkin tajusin, että paroni von Richthofen olikin lapsuuteni tarinoiden paroni Heyl.
Kuulimme vaimeita askeleita oven luota ja sen ripaan tartuttiin ulkopuolelta. Kauhu kiehui sisälläni.
Oliko tarinoidemme paroni Heyl jo muuttunut paroni Knyphauseniksi?
Permalink
08.16.07
Posted in Earl Grey, Matkalla, Sir Twinings at 3:19 pm by Earl Grey
Ilta tuli ja arvon paronit alkoivat valmistautua tapaamaan tätä saksalaista hänen kartanollaan. Juuri sovittuun aikaan saapui vene noutamaan heitä. “Herkko, voit aivan yhtä hyvin pitää tämän illan vapaata, uskon että pärjäämme Earlin kanssa kahdestaan”. Niin lähtivät paronit kohti rantaa. Rannalla saksalainen seisoikin jo heitä odottamassa ja toivotti tervetulleeksi. “Tervetuloa arvon paronit, nimeni on von Richthofen ” saksalainen sanoi. “Kiitoksia kutsustanne, sallinette udella kuinka te olette päätyneet tänne saarelle arwon….?” kysyin jättäen ilmaan kysymyksen saksalaisen mahdollisesta arwonimestä. “Suokaa anteeksi, en ole tottunut enää pitämään arvonimestäni niin suurta elämää, mutta olen paroni, aivan kuten tekin. Miten olen tänne saarelle päätynyt, on aivan oma haluni, halusin pois saksasta ja olin kuullut tällaisesta paratiisista. Huomasin täänne päästyäni, että täällä on aivan mahtava määrä erilaisia papukaijoja. Aluksi aloin keräillä niitä, jotta näkisin niitä useammin ja rakennutin suuria häkkejä joissa niillä oli tilaa lennellä. Sitten sain ajatuksen puistosta, jossa voisi ollla muitakin eläimiä, myös sellaisia jotka mahdollisesti ovat uhanalaisia ja tarjota niille samalla turvapaikan. Nyt olen pikkuhiljaa rakentamassa sellaista puistoa”.
“Pahoittelen tätä puhetulvaa, mutta nyt olemme perillä, vielä kerran kiitoksia että pääsitte tulemaan ja tervetuloa”. Saavuimme siis von Richthofenin kartanolle, joka teki vaikutuksen meihin molempiin, varsinkin kuljettuamme läpi hänen hyvin hoidetun puiston. Illallinen tarjottiin hienossa marmorisessa salissa, josta sitten siirryimme von Richthofenin kirjastoon. Kirjastossa von Richthofen sitten kysyi “No niin arvon paronit, kuinka te olette joutuneet tänne ja minne te olitte mahdollisesti matkalla?”..
Katsoimme Twingingsin kanssa toisiamme ja mietimme kuinka paljon voimme kertoa, emmehän tiedä hänestä edelleenkään juurikaan mitään. Päätin kuitenkin aloittaa keskustelun, kertomalla myrskystä. Von Richthofen kuunteli hiljaa koko kertomukseni ajan. Matkan päämäärästä päätimme kertoa sen suuntaavan itään….
Permalink
Posted in Jeeves at 2:38 pm by Sivustakatsoja
kuin tuhat sanaa….
Mies tutkiskeli vanhaa valokuvaa, jossa erikoisen näköiset (suorastaan kammottavat) olennot olivat laivan kannella ja ilmeisesti laivan kapteeni heidän edessään, ilmeisesti kyseessä oli hääseremonia, mies päätteli. Hän selasi lisää kuvia ja nyt tuli esiin kuva jota hän oli hakenutkin. Kuvassa oli mies joka erehdyttävästi muistutti etsintäkuulutettua henkilöä, hän päätti ottaa kuvan mukaansa ja verrata sitä kuvaan joka oli netissä.
Koneelle päästyään hän printtasi kuvan ja alkoi tutkia sitä rinnakkain vanhan kuvan kanssa. Kyllä, kuvissa oleva miehet olivat aivan saman näköisiä, mutta mikä oudointa, myös samat vaatteet molemmilla (vanhahtavat näin nykypäivänä). Voisiko se olla mahdollista, voisiko tuo mies kuvassa olla sittenkin sama. Mutta eihän se voi olla mahdollista, koska kaiken järjen mukaan miehen pitäisi olla jo kuollut, ellei sitten hän ole oikeasti tuosta ajasta tänne joutunut. Mikä taas voisi todistaa sen että madonreikiä on olemassa, ja niiden kautta voi liikkua ajassa eteen ja taaksepäin.
Nyt tuli mieheen vauhtia, hän päätti ottaa selvää, missä mies mahdollisesti oli, onneksi hänellä oli yhteyksiä henkilöihin jotka voisivat auttaa. Kreivi Ignazievin pojan pojan poika (kreivi hänkin, mutta nuori ja villi sellainen), joka oli hänen hyvä ystävä, tunsi paljon paikallisia poliiseja ja ala-maailman henkilöitä, joten häneen pitäisi ottaa ensimmäisenä yhteyttä. Joten ei muuta kuin polkuryörä alle ja nuoren kreivin pakeille. Tämä tuntematon mies mahdollisesti menneisyydestä olisi löydettävä ennen poliiseja…..
Permalink
08.14.07
Posted in Jeeves at 1:34 pm by Sivustakatsoja
Kun Jeeves oli paennut talosta, asia huomattiin tietysti kun vahdin vaihdon aika tuli. Nukkumassa oleva vartija sai kuulla kunniansa paon vuoksi. Ja kuten olettaa saattaa, nyt myös naista etsittiin, mutta turhaan. Koska asia koettiin tärkeäksi, Jeevesistä ja naiseta tehtiin etsintäkuulutus ja paikallisiin lehtiin laitettiin pakolaisista kuva ja kirjoitus jossa heidän kerrottiin olevan erittäin vaarallisia ja aseitettuja, samassa tekstissä toivottiin ihmisten ottavan yhteyttä paikalliseen poliisiin, jos näkevät heidät jossain päin Bulgariaa. Olettetavasti pakolaiset olisivat jossain päin Varnaa. Sama uutinen levitettiin myös muihin Euroopan suuriin uutislehtiin.
Samaisen lehtikirjoituksen luki netissä eräs innokas nuori englantilainen tiedemies joka tutki madonreikien mahdollisuutta. Innokas valokuvauksen harrastaja kun oli, hän oli jokus ostanut eräästä huutokaupasta jonkun valokuvauksen alkuaikojen pioneerin muutamia säilyneitä kuvia ja nyt hänelle tuli outo olo. Aivan kuin olisi nähnyt tuon karkulaisen kuvan jossain aiemmin, jossain kuvassa joka hänellä oli. Eihän se voinut olla mahdollista, mutta hän päätti kaivaa laatikon esiin. Kuka tämä aikalainen valokuvauksen harrastaja oli, niin nimeä hän ei tiennyt. Laatikko löytyi ullakolta, mies avasi sen, selaili aikansa vanhoja kuvia, ja törmäsi kuvaan, jossa näkyi outoja hahmoja laivan kannella jossain seremoniassa……
Permalink
Posted in Jeeves at 1:17 pm by Jeeves
Jeeves oli miettinyt, jotta jos saisi ruokaa tuovan naisen puolelleen, hän voisi auttaa Jeevesin pois. Mutta mite se onnistuisi, kun kerran nainen tuli aina yksin ja vartija oli ovella. Jeeves päätti aluksi olla ystävällinen naiselle ja voittaa tämän luottamuksen. Kun nainen sitten tuli tuomaan taas ruoka-annosta, Jeeves yritti hieman jututtaa naista, mutta tämä totesi sen olevan kiellettyä. Mutta Jeeves ei lannistunut vaan, pyysi josko nainen voisi tuoda hänelle hieman vaatteita, kun nämä nykyiset olivat jo hieman likaiset. Nainen lupasi harkita.
Kun ilta koitti ja nainen tuli uudelleen käymään, hänellä oli kuin olikin kassillinen vaatteita mukanaan, kassin vartija toki tarkasti. Nyt Jeeves päätti pyytää naiselta viiniä ruoan keralla nautittavaksi, ja samalla kysäisi kuin ohimennen “odottaako arvon rouvan mies kotona jo, toivottavasti minusta ei ollut liikaa vaivaa.” Nainen hätkähti oikein Jeevesin kysymystä, “Ei, minä en ole naimisissa, ja ei niistä vaatteiden tuomisesta vaivaa ollut, toivottavasti sopivat.” Jeeves kiitti vielä kerran naista tämän lähdettyä.
Aikaa meni ja välillä isokokoinen mieskin kävi talossa toteamassa, etteivät he vielä olleet saaneet Jeevesin henkilöllisyyttä varmistetuksi, joten Jeeves joutuisi edelleen odottamaan vapautta. Jeeves tuli jo aika hyvin juttuun naisen kanssa, joten Jeeves päätti uskoutua naiselle, silläkin uhalla että nainen kavaltaisi hänet. “Olen päättänyt yrittää paeta talosta ja tarvitsisin apua siinä, voisiko arvon neiti mahdoliseti auttaa minua paossani?” Nainen katsoi Jeevesiä tarkkaan ja sanoi miettivänsä asiaa yön yli.
Seuraavana aamuna nainen tuli tuomaan aamiaista ja sanoi olevansa valmis auttamaan Jeevesiä. “Tarvitsen jotain jolla saan nukutettua vartijani, voisitteko auttaa siinä?” Nainen lupasi tuoda vartijalle jotain juotavaa, jolla vartija saataisiin pois pelistä. Illalla nainen sitten toi vartijalle syötävää ja juotavaa, jotka tämä ilmeisen hyvillä mielin söi, eikä aikaakaan kun vartija nukkui. Nyt ei ollut liikaa aikaa, koska viimeistään tunnin päästä tulisi vahdin vaihto. Jeeves ja nainen pakenivat ulos pimenevään Varnaan…..
Permalink
Posted in Jeeves at 12:14 pm by Jeeves
Jeeves ei nyt enää tiennyt mitä ajatella, hänet oli heitetty tylysti johonkin tyrmään jossa ei olut edes ikkunaa, jotta olisi tiennyt onko yö vai päivä. Yhtäkkiä ovi avautui ja suurikokoinen mies astui oviaukkoon ja pyysi Jeevesiä astumaan ulos. “Vihdoinkin joku joka osaa puhua jotain järkevää kieltä, parahti Jeeves.” “Suu tukkoon ja seuratkaa minua” sanoi tämä isokokoinen mies, eikä Jeeves oikein nähnyt järkeväksi tehdä muutakaan.
Jeeves vietiin huoneeseen, jossa oli vain pöytä ja kaksi tuolia, sekä lamppu pöydällä, hänet istutettiin tuoliin ja toiselle puolelle meni tämä isokokoinen mies ja alkoi kysellä kaikenlaisia asioita, kuka Jeeves oli ja miksi hän oli ollut lentokoneessa ja tullut ilman asianmukaisia asiakirjoja maahan. Jeeves yritti miettiä päänsä puhki mitä sanoisi, ettei tulisi passitusta johonkin mistä ei sitten ole varmasti poispääsyä, joten Jeeves päätti päästää pienen valkoisen valheen, sen pohjalta mitä oli ymmärtänyt. “Nythän on niin arvon herrat, että tämä passportti joka minulla alussa oli, varastettiin jossain vaiheessa, en osaa sanoa missä vaiheessa näin on päässyt käymään.”
Aikansa piinapenkissä istuttuaan, Jeeves päästettiin ihmeekseen pois, ja vietiin pois tyrmästä, mutta nyt taloon jossa oli vartija, lisäksi hänelle ilmoitettiin, että hänen henkilöllisyytensä tullaan selvittämään, hän voi majailla täällä siihen asti, mutta ei saa poistua talosta. “Poistua ja poistua” Jeeves meitti, “milläs täältä poistut kun on kaikki ovet ja ikkunat lukossa.” Niin Jeeeves jäi yksin taloon, miettimään mitä seuraavaksi tapahtuisi ja missä arvon Paroni oli.
Seuraavana aamuna tuli sisään nainen joka toi Jeevesille aamupalaa ja päivän lehden. Siinä nauttiessaan aamuiusta teetä Jeeves avasi lehden ja hänellä meni teet väärään kurkkuun kun hän luki päivämäärän. Vuosilukuna komeili luku 2007, Jeevesiä alkoi heikottaa. “Ei, tämä ei voi olla totta, mitä minulle on tapahtunut.” Aikansa rauhoituttuaan Jeeves alkaa miettiä asiaa, “toisaalta ne kaikki ihmeelliset vekottimet, joita ei ole Engalnnissa nähty, saati se lentävä härveli, ehkä minä sitten olen tulevaisuudessa. Mutta kuinka pääsen täältä pois, enhän minä voi tännekkään jäädä.” Jeeves päättä käyttää hyväkseen sitä leidiä joka tuo hänelle ruoat, jospa hänen avulla pääsisi pois talosta ja sitten voisi miettiä lisää.
Permalink
Posted in Earl Grey, Herkko, Laivalla, Matkalla, Sir Twinings at 11:10 am by Herkko
“Herkko”, huusi Sir Twinings saatuaan uskolisen hovimestarinsa takaisin. “Mitä ihmettä sinä oikein ajattelit hypätessäsi laivalta mereen.” Herkko puolestaan rauhoitteli arvon paronia ja kertoi uutiset. “Olen tavannut erään ilmeisen jalosukuisen saksalaisen, joka on lupautunut auttamaan meitä, mutta siitä hyvästä hän tahtoo tavata arvpon paronit.” Samaan aikaan tuli kapteenimme kertomaan, että uskoakseen tietää missä olemme. Johon Herkko vastasi tyynen rauhallisesti “Teneriffalla, eräällä tuliperäisellä Kanarian saarten saariryhmään kuuluvalla saarella, joka kuuluu Espanjan kuningaskunnan alaisuuteen ja tämä mies arvon paronit on José, tapaamani saksalaisen hovimestari.”
“Arvon paronit, Sir Twinings ja Sir Grey, täten haluan isäntäni pyynöstä ojentaa teille tämän kutsun, josta käy ilmi kellonaika, jolloin tulemme noutamaan teidät huomenna saarelle. Pyydän teitä avaamaan kutsun ja kertomaan minulle, josko arvon paroneille sopii kyseinen aika.”
“Twinings hyvä, sinä saat awata ja wastata myös minun puolestani.” “Kyllä, me olemme huomenna valmiit tuohon aikaan joka on ilmoitettu kutsussa, kiittäkää mitä syvimmin kutsusta arvon herraanne” Twinings aina niin kohteliain sanankääntein vastasi. Niin José lähti venheen kanssa takaisin ja me jäimme laivaan odottamaan huomista, mitä nyt Twinings alkoi tivata Herkolta mitä kaikkea oli tapahtunut, ei silti ettenkö minä myös olisi ollut kiinnostunut kuulemaan Herkon tarinaa.
Permalink
Posted in Herkko, Matkalla at 10:49 am by Herkko
No johan oli kummallinen, ajatteli Herkko saksalaisesta. Sitten Herkolle tuli mieleen se kysymys joka hänen olisi pitänyt kysyä hetimiten. “José, anteeksi mutta missä mahdamme olla, noin niinkuin maantieteellisesti?” José katsahti häneen ja totesi “Olemme saarella, tai tarkemmin erääseen saariryhmään kuuluvalla tuliperäisellä saarella. Saaren nimi on Teneriffa ja kuulumme Espanjan kuningaskunnan alaisuuteen.”
Rantaan päin kävellessään Herkko katsahti taakseen ja huomasi vasta nyt korkealle kohoavan vuoren, jonka huipulla näytti olevan vielä lunta. Rantaan päästyään, José ohjasi heidät ison soutuveneen luo, jossa heitä jo odotettiin. Alkoi olla jo yö kun vene lipui kohti paronien myrskyn runtelemaa laivaa, jonka kajuutasta näytti kajastavan heikko valo ja aivan kuin kaksi hahmoa olisi ollut istumassa pöydän ääressä. Hetken kuluttua laivalle tuli liikettä kun sieltä huomattiin lähestyvän veneen keulassa oleva lyhty, samalla hävisi kajuutassa olleet hahmot….
Permalink
Posted in Herkko, Matkalla at 9:25 am by Herkko
Sen verran José kertoi itsestään, että hän kuten Herkkokin toimi hovimestarina, sillä erotuksella, että hänen isäntänsä oli saksalainen. Josén kertomuksista kävi ilmi, että tämä saksalainen jonka luokse Herkko oli päätynyt, oli intohimoinen papukaijojen suojelija, ja tätä varten hän oli ostanut maata tältä ihastuttavalta saarelta. Hänen suunnitelmiinsa kuului rakentaa eläinpuisto, johon tulisi paljon uhanalaisia eläimiä, joille rakennettaisiin hyvät oltavat.
Saksalaisen hovimestari ohjasi Herkon erään suuren oviparin luo ja pyysi odottamaan hetken, José meni sisään ja tuli hetken kuluttua ulos ja pyysi Herkon myös sisään. Sisällä odotti suuren pöydän takana saksalainen mies syömässä aamupalaansa. Herkko raukan mahassa murahti, jonka saksalainenkin kuuli, ja sanoi jotain Josélle, joka pyysi Herkkoa vielä mukaansa. Mentiin suuren kartanon läpi keittiöön, jossa Herkko sai vatsansa täyteen paikallisia herkkuja. Sen jälkeen José ohjasi Herkon takaisin saksalaisen luo.
Saksalainen kysyi Herkolta kaikken mahdollisen, mistä hän oli tullut saarelle, ja miten. Herkko kertoi kaiken myrskystä ja Sir Twiningista ja Sir Earl Greysta, sekä onnettomasta Jeevesin katoamisesta. Saksalainen kuunteli kiinnostuneena koko tarinan ja ilmoitti sitten, että hän haluaa tavata arvon paronit ja tarjota heille kunnon illallisen. Sekä auttaa saamaan laivan kuntoon. Kyläläiset saavat olla mukana auttamassa hänen omien työntekijöiden kanssa, “laivasta tulee entistä ehompi” uhosi saksalainen. “José, auta tätä miestä pääsemään takaisin laivalleen, välitä kutsuni arvon paroineille ja kun olet palannut, pyydä puuseppäni tänne”.
Permalink
Posted in Herkko, Matkalla at 8:58 am by Herkko
Herkko oli päättänyt lähteä etsimään vettä maista, olihan hän sentään hovimestari ja täten vastuussa isännän hyvinvoinnista. Ja nopea liikkeissään kun on niin, otti ja hyppäsi yli laidan sen suuremmin ajattelematta, saati kertomatta ajatuksistaan Sir Twiningsille. Uituaan rantaan hän lähti kävelemään sisämaahan päin ja aikansa käveltyään törmäsikin paikalliseen väestöön joka myös oli korjaammassa myrskyn aiheuttamia vahinkoja.
Paikalliset huomasivatkin tämän erikoislaatuisen ilmestyksen, joka vettä valuvana käveli suoraan heidän kyläänsä. Alkoivat kysellä häneltä mikä oli miehiään, mutta eihän Herkko raukka ymmärtänyt sanaakaan. Yritti selvittää omalla kielellään mistä oli kyse, eihän siitä valitettavasti mitään tullut. Ystävällisiähän he olivat ja yrittivät saada selville mistä tämä outo miekkonen oli oikein tupsahtanut, merestä, se nyt oli ainakin selvää. Hetken kuluttua Herkko ymmärsi, että nämä yställisen tuntuiset ihmiset halusivat hänen seuraavan heitä. ” No meni syteen tai saveen, niin katsotaan nyt kaikki kortit kerralla” sanoi Herkko ja lähti seuraamaan muutamaa kylän asukasta.
Jonkin aikaa tämä outo joukkio kulki pitkin tietä, jossain vaiheessa alkoi näyttää siltä, että sinne minne oltiin Herkoa ohjaamassa asui joku varakas ihminen, koska portti oli komea ja sen takana näkyvä puisto hyvin hoidettu, mitä nyt myrskyn jäljiltä oli oksia sun muita pitkin pihaa, mutta paljon kyläläisiä (näin Herkko ainakin päätteli) oli siivoamassa puistoa. Tässä kohtaa kyläläiset jotka olivat saattaneet Herkon portille, sanoivat puistossa työskenteleville jotain ja lähtivät takaisin mistä olivat Herkon kanssa tulleet. Eräs puiston työntekijöijöistä tuli Herkon luo ja viittilöi mukaansa.
Mitäpä muutakaan Herkko siinä vaiheessa osasi tehdä. Aikansa kuljettuaan Herkko ja mies joka kulki hänen edellään saapuivat hienon kartanotyyppisen asumuksen luo. Siellä taas oli vastassa mies joka muistutti Herkon mielestä hovimestaria. Kun tämä mies avasi suunsa ja niin Herkko ilokseen huomasi ymmärtävänsä tätä ja alkoi kertoa asiaansa, mutta ei päässyt alkua pidemmälle, kun mies nimeltään José pyysi seuraamaan peremmälle, pyytäen ensi kuitenkin jättämään likaiset ja märät kengät ulos.
Permalink
« Previous entries Next Page » Next Page »