11.20.07
Posted in Herkko, Matkalla at 2:36 pm by Herkko
Lopulta tämä sekalainen ja ehkä jopa aavistuksen pelokaskin joukko saapui paronin kartanolle. “Teidän täytyy muistaa että paronilla on pedon voimat joten meidän täytyy olla varovaisia”, Jóse kertasi vielä ennekuin menimme sisään, onneksi merimiehet olivat ottaneet tukevaa köyttä mukaansa. Ei ollut vaikea seurata jälkiä josta paroni ja hänen kumppaninsa olivat menneet, härmä peitti lattiaa.
Lopulta tulimme paronin työhuoneen ovelle, joka oli sijoiltaan, huoneessa istui paroni ilkeän näköisenä ja totesi vain, että “Tätäkö tulitte hakemaan” taputtaen karvaisella ja valtavalla kourallaan paronien kirjaa, vierellä seisoi kalpeana silmät salamoiden Lordin vaimo. Mikä groteski pariskunta. “Tervetuloa hakemaan täältä, ha ha haaaaaaaaaaaaa”, paronin nauru kaikui työhuoneen ovesta käytävän jossa se jatkui kaikuaan, niin että jokaisella joukkion jäsenellä meni kylmät väreet pitkin selkäpiitä. “Sinä siis tiedät pikku salaisuuden kirjasta, Herkkoko se oli?” Tämän sanottuaan paroni nousi ylös ja karjaisten ampaisi kohti Herkkoa, sen verran Herkko kuitenkin malttoi mielensä, että odotti paronin tulevan aivan lähelle, väisti hiuksen hienosti ja samalla pienellä liikkellä huitaisi kepillä paronia jalkoihin, että tämä kaatui ja liukui vauhdilla päin seinää pää edellä.
Tämä aivan pieni sekasorto antoi sen verran aikaa merimiehille, että nyt he olivat paronin kimpussa. Lordin vaimo taas hyökkäsi hovimestarien kimppuun, samaan aikaan kun Herkko ja Jóse ryntäsivät kirjalle. Onneksi kuitenkin osa saaren asukkaista olivat sittenkin joko uteliaisuudesta tai auttamisen halusta päättänet seurata laivalta saapunutta joukkiota, että nyt myös he tulivat auttamaan merimiehiä ja hovimestareita. Jonkin ajan kuluttua, olivat niin von Knyphausen kuin Lordin vaimo olivat kiinni ja köysissä. Oli von Knyphausen ilmeisesti saanut jonkun ylimääräisenkin osuman taistelun tuoksinassa, koska meni hetki ennekuin hän oli taas tajuissaan.
Tänä aikana Herkko selaili paronien kirjaa löytääkseen oikean loitsunkirjasta, helppoa se ei ollut, kirja oli kuitenkin paksu ja jotenkin Herkosta tuntui että joku tai jokin seurasi hänen tekemisiään, vaikka ulkona oli lämmin yö, niin silti Herkkoa kylmäsi selatessaan kirjaa. Hear me barons of past, Herkko tavasi, lopulta oikea kohta löytyi, nyt tarvitsisi saada vain paroni lukemaan se.
“No niin paroni von Knyphausen, nyt teidän pitäisi lukea tästä kirjasta yksi kohta”; Herkko totesi. “Minähän en lue mitään, paroni karjaisi, niin että osa saaren asukkaista otti jalat alleen ja merimiehillä oli edelleen täysi työ pitää paroni aloillaan köysistä huolimatta. “Nyt on niin, että tänä yönä te luette tämän loitsun, vaikka se olisi viimeinen tekoni, se on ainoa tapa saada teidät omaksi itseksenne ja toivottavasti myös paronit Twinings ja Grey löytyvät tämän jälkeen.” “Annan teille kaksi vaihtoehtoa, joko luette, tai ette tule näkemään enää ikinä päivänvaloa, aioin lukita teidät kellariinne iäksi, saatte aikaa miettiä tämän tiimalasin verran ja aika alkaa nyt”.
Kun aika oli kulunut, paroni lupasi lukea, koska tiesi, että jos ei lukisi, niin hän muuttuisi jossain vaiheessa taas omaksi itsekseen mutta kirous ei haihtuisi ja joku yö olisi taas edessä muuttuminen pedoksi.
“Hear me barons of past, barons of the ancient law. Hear me dead barons of an english tongue. Hear me barons lost in battle, who’s blade did good. Hear me barons of old, hear me barons of lost souls. This night I invoke thee . I summon thee to my arms aid. Hear me barons, a new cause be given. Your body gone now spirit be. Hear me Dead barons I invoke thee. By your spirit blade I invoke you. By your might I invoke you. By your spirit I invoke you. Come now , follow a new cause, I summon thee. Each of thee I enlist. I invoke you dead barons lost. Hear me and come to my aid. Hear me and fight at my side. Protect me from spirits harm. Fight my battles I say to thee. Hear me Spirits of lost barons , come to my aid, come to my side. Protect me from spirits harm. Protect me from spirits light. I invoke you. I invoke you. I invoke you. I invoke you. I invoke you.
Let my army be done.
Let it be .
Let it be “
Samassa kun paroni oli lukenut loitsun, muuttui hän takaisin omaksi itsekseen, mutta Lordin vaimo, hän ei ollut muuttunut miksikään, siispä hänet pidettin edelleen köysissä. Mutta missä olivat Lordi, Sir Twinings ja Earl Grey ?
Permalink
Posted in Herkko, Matkalla at 1:59 pm by Herkko
Saavuttuaan satamaan, hovimestarit ja muutamat merimiehet törmäsivät saaren asukkaisiin, jotka selittivät kovin kiihtyneenä jotain mistä Herkko saati merimiehet eivät saaneet selvää. “Mistä on mahdollisesti kyse” Herkko kysyi Jóselta tämän lopetettua vuoropuhelun paikallisten kanssa. Saaren asukkaat ovat saaneet selville että paroni von Knyphausen ja Lordin vaimo olivat tällä hetkellä edelleen paronin kartanolla, mukaan he eivät uskalla tulla, sillä he pelkäävät von Knyphausenia liikaa, varsinkin kun paroni oli surmannut muutaman asukkaan verenhimossaan. Nyt ei enää voinut perääntyä, paroni piti saada takaisin omaksi itsekseen ettei lisää onnettomia tapauksia tulisi. Toivottavasti paronit Twinings ja tietysti Grey ovat vielä kunnossa, Herkko mietti hiljaisen kulkueen kulkiessa kohti kartanoa.
Kulkiessaan Herkko muisteli mitä hän oli kuullut aikojen saatossa paronin perheessä työskennellessään. “Hetkinen, pysähtykää kaikki” Herkko käski, “nyt minä muistan”. “Muistatte mitä?” Jóse kysyi. “Muistan mitä aikoinaan kerrottiin paroni von Knyphausenista ja loitsusta joka alkoi jotenkin näin: Hear me barons of past, barons of the ancient law. Valitettavasti enempää en muista loistusta, mutta uskoisin sen auttavan meitä”. Nyt täytyisi vain löytää paroni ja saada hänet lausumaan loitsu.
Permalink
Posted in Herkko, Laivalla, Matkalla at 1:19 pm by Herkko
Herkko odotteli laivalla paroneita jo saapuvaksi, mutta yhtäkkiä hän kuuli saarelta kamalaa meteliä ja alkoi huolestua. Kohta rannalta tuli vene kohti laivaa ja veneessä oli Jóse, saaren paronin hovimestari, kun hänet oli saatu laivaan, huomattiin hänen vaatteensa olevan riekaleina ja muutenkin ruhjottuna. “Mitä saarella tapahtuu ja missä ovat paronimme?” Herkko kyseli Jóselta kun hänet oli saatu siistittyä.
“Paroni von Richthofen on muuttunut von Knyphauseniksi ja Lordin vaimo on liittoutunut von Knyphausenin kanssa ja jahtaavat juuri Lordia ja arvon paroneita Twinings ja Grey, teidän täytyy auttaa minua muuttamaan von Knyphausen takaisin omaksi itsekseen ja se onnistuu vain että hän lukee Paronien kirjasta erään loitsun. Ongelma on etten tiedä mikä loitsu on ja sen tietäisivät paronit Twinings ja Grey, mutta he ovat kadonneet”. No johan nyt on, ajatteli Herkko. Ei riitä että olemme haaksirikkoisia, ja Jeeves on kadoksissa, nyt ovat jo paronitkin kateissa, mihinköhän tässä vielä joudutaan. “Hyvä on, minä tulen avuksenne, meidän täytyy ottaa joitakin miehiä mukaan laivalta”.
Niin lähti vene takaisin saareen mukanaan Herkko, Jóse ja muutama uskottu merimies, tietämättä mikä heitä saarella odottaisi….
Permalink
11.19.07
Posted in Earl Grey, Jeeves, Sir Twinings at 8:22 pm by Sir Twinings
Pidin toisella kädelläni kiinni Earl Greyn vyöstä ja toisella Lordin enkelinsiivistä samalla kun syöksyimme yhä syvemmälle pimeään. Yhtäkkiä koko maailmamme valaistui ja tömähdimme kovalle, valkealle, hohtavalle… lattialle?
Mutta voi sitä riemua, kun Grey pääsi kapuamaan jaloilleen. Nimittäin hänen maanmainio hovimestarinsa Jeeves oli samassa kasassa meidän muiden kanssa. Siinä sitten olimme, yksi lordi, kaksi paronia ja yksi hovimestari ja puhua pulputimme toisillemme tarinoitamme. Kaikkein omituisin tarina oli Jeevesillä, kun hän kertoi seikkailuistaan Ivanin ja Paulin kanssa. Kovastipa mies kyllä punasteli, ei tainnut ihan kaikkea kertoa meille seikkailuistaan.
Katsoimme Greyn kanssa toisiamme merkitsevästi. Muistin, että hänelläkin oli omat ikkunaseikkailunsa ja päätin omalta kohdaltani jättää keskustelunavauksen sikseen.
Mutta nytpä meillä oli kenties pahin pulma edessämme. Emme näet olleet kertakaikkisen missään. Paikka oli valkoinen valoisa tila, jolla ei ollut rajoja. Jonkinlainen lattia paikalla oli, sillä kävelemään pystyimme kyllä. Juteltuamme lisää Jeevesin kanssa päädyimme sellaiseen oudolta kalskahtavaan lopputulemaan, että ilmeisesti tässä oli nyt sitten kaksi samanaikaista aika-avaruuden madonreikää törmännyt ennen kokemattomalla! tavalla ja täällä me sitten toljailimme, paikassa “ei missään”.
Lähdimme kukin laahustamaan tahoillemme ja pian en nähnyt kohtalotovereitani kuin pieninä mustina hahmoina tahoillaan valkeutta hohtavassa tilassa.
Silloin tilaan kiiri Jeevesin hämmentynyt huuto:
- Hoi! Täällä on ovi!
Permalink
Posted in Bulgaria, Ivan, Jeeves, Paul at 4:44 pm by Jeeves
“Seuraava mahdollinen madonreikä tulisi olemaan Ustran linnan raunioilla, ensi yönä keskiyön aikaan, näin laskelmani esittävät” toteaa Paul aamulla. “Joten meillä ei ole liika aikaa hukattavana, meidän täytyy lähteä sinne heti kohta” Ivan huomauttaa. “Paul voi nukkua autossa, minä ajan” Ivan lisää heti perään. Kaikki syövät äkkiä aamupalaa ja sillävälin Ivanin hovimestari käy vuokraamassa auton. Palatessaan hovimestari kertoo portin ulkopuolella olevan tummennetuin lasein varustetun auton. Ivan ottaa yhteyttä tuttavaan poliisivoimisa joka kertoo salaisen palvelun epäilevän Ivania ja Paulia jostain.
Onneksi autossa on tummennetut lasit, jotta poliisit eivät näe takapenkillä istuvia karkulaisia. Jossain vaiheessa matkaa Ivan saa puhelimeensa viestin hovimestrilta, joka ilmoitta poliisien olevan heidän perässään, he eivät vielä tiedä minne nelikko on menossa, mutta luultavasti sekin jossain vaiheessa huomataan. Jossain vaiheessa nainen pyytää heitä pysäyttämään erään majatalo luo. Ivan suostuu, koska aikaa tuntuisi edelleen oleva eikä poliisejakaan näy. Nainen vinkkaa Jeevesille, jotta tämä seuraisi häntä. Menee hetki ja toinenkin mutta karkulaisia ei näy missään, nyt alkaa jo Paul hermostua, “mihin he menivät, tiedätkö sinä” hän kysyy Ivanilta. “Tiedän”, sanoo ivan ja virnistää.
Puolen tunnin päästä Jeeves ilmaantuukin naisen seuratessa perässä, Jeeves on vaihtanut vanhat vaatteensa takaisin ja matka voi jatkua. Perille päästyään on aikaa vielä pari tuntia h-hetkeen, joten nelikko päättää tehdä nuotion linnan raunioille ja tehdä siinä vielä ruokaa, eväät oli laittanut mukaan Ivanin hovimestari, kokiksi halusi aivan ehdottomasti päästä Jeeves, joka laittoikin maittavan aterian kaikille. Kello läheni kahtatoista ja oli aika siirtyä linnan raunioihin. Koko nelikko siirtyi linnan raunioihin katsomaan minne siellä mahdollisesti pitäisi mennä, rauniot oliat kuitenkin aika suuret. Jossain vaiheessa Jeeves keksii portaat jotka vievät ilmeisesti linnan entiseen kellariin, joka on säilynyt yllättävän hyvänä. Täsäs vaiheessa poliisitkin oavt löytäneet triensä paikalle ja käskevät Jeevesiä pysähtymään ja antautumaan, Jeeves liukastuu ja putoaa kellariin juuri kun kello lyö kaksitoista ja katoaa pimeyteen.
Poliisit juoksevat perään ja valaisevat tehokkailla taskulampuilla kellariin johtavia portaita, mutta Jeeves on kadonnut kuin tuhka tuuleen. “Menkää hakemaan hänet sieltä” huutaa johtava poliisi, mutta ketään ei löydy, ei portailta eikä kellarista. Paul, Ivan ja nainen on otettu kiinni, mutta Paul pyytää saada näyttää johtavalle poliisille yhtä valokuvaa. Kun poliisi näkee kuvan, hän on aivan yhtä hämillään kuin Paul oli nähdessään Jeevesin kuvan lehdessä. “Yritättekö te sanoa, että tämä mies joka on tässä kuvassa on sama kuin mikä juuri hetki sitten putosi kellariin?” Johtava poliisi kysyy Paulin kerrottua teoriansa madonrei’istä (tai nyt jo käytännön). “En yritä vaan, olen täysin sataprosenttisen varma, ihmiset jotka ovat tässä kuvassa ovat jo kuolleet aikapäivä sitten, mutta madonreiästä johtuen tämä Jeeves joutui vahingossa tähän aikaan, mutta nyt hän on toivottavasti siinä ajassa mistä tulikin.” Poliisit sanoivat tulevansa vielä ottamaan lausunnot myöhemmin, mutta muuten he olisivat vapaita lähtemään.
Kotimatkalla, vietyään naisen kotiinsa, kysyi Paul Ivanilta, että “missä karkulaiset olivat majatalossa sen ajan kun heitä ei näkynyt”. Ivan vain virnisti, että ilmeisesti pari oli ihastunut toisiinsa ja halusivat viettää yhden rauhallisen hetken keskenään ennekuin ero tulisi, mitä motellin huonessa sitten tapahtui, sen tietävät vain itse karkulaiset….
Permalink
Posted in Bulgaria, Ivan, Jeeves, Paul at 3:53 pm by Jeeves
Paul pääsi kotiinsa ja oli kävelemässä portaita pitkin huonesitoonsa, kun hän huomasi että kotinsa ovi oli auki ja sisältä kuului edelleen meteliä. Peilin kautta paul näki, että koko asunto oli myllätty ja huonestossa oli edelleen muutama iso korsto, ilmeisesti niitä samoja jotka hän oli nähnyt lähtiessään kotoa. Nyt ei parannut mennä kotiin, poliisit ilmeisesti olivat jo keksineet hänen liittyvän jotenkin kadonneisiin. Nyt piti aivan hissukseen lähteä takaisin Ivanin luo kertomaan, puhelinta ei ilmeisesti parannut käyttää, koska se oli varmasti kuuntelussa. Matkalla Ivanin luo, Paul kipaisi ostamassa itselleen uuden halvan puhelimen ja siihen prepaid kortin, joten häntä ei aivan pienessä kummassa saataisi ainakaan puhelimesat jäljitettyä. Omasta puhelimesta hän otti akun irti kaupungilla, jottei poliisit saisi ainakaan heti vihiä siitä että hän tietää heidän käyneen asunollaan.
Päästyään Ivanin luo, hän kertoi mitä oli tapahtunut ja ehdotti Ivania hankkimaan ensitilassa myös uuden puhelimen ja siihen prepaid kortin, samalla Ivan hankki naiselle ja Jeevesille yhteisen puhelimen. Ei varmasti menisi kovinkaan pitkään, kunnes poliisit keksisivät Ivanin ja Paulin yhteyden toisiinsa. Onneksi Paulin kone oli edelleen päällä, ja hän sai Ivanin koneen kautta tärkeimmät tutkimustietonsa madonrei’istä siirrettyä Ivanille. Niitä tutkiessa yö vierähtikin ja aamulla Paul ilmoitti keksineensä todennäköisen paikan ja ajan seuraavalle madonreiälle, ainoa ongelma oli ettei hän vielä tiennyt mihin se veisi ja miten se toimisi.
Permalink
Posted in Bulgaria, Ivan, Jeeves, Paul at 3:42 pm by Jeeves
Nyt päästyään ulos talosta, heidän piti päästä jonnekin piiloon ja jostain he saivat ajatuksen mennä eläintarhaan, nyt kuitenkin piti vielä keksiä jotain Jeevesille päälle, jottei häntä tunnistettaisi aivan niin helposti, ei muuta kuin lippalakki päähän Ivanilta ja takit vaihtoon keskenään. Sitten sekoitettiin parit, Paul lähti naisen kanssa ja Ivan Jeevesin.
Päästyään eläintarhaan, piti miettiä miten pääsisi Ivanin luo, sieltä poliisit eivät vielä osaisi heitä etsiä. Onneksi eläintarhast pääsi myös toista kautta ulos, joten kohta oltiin jo taksissa matkalla kohti Ivanin kotia. Siellä kaikki neljä kokoontuivat sitten Ivanin työhuonelle keskustelemaan asioista. Paul kertoi kuinka oli saanut kuvan ja Jeeves puolestaan kertoi, niin hyvin kuin vain taisi, oman kertomuksensa.
Paul innostui Jeevesin tarinasta, suorastaan villiintyi “minä tiesin sen, madonreikä mahdollistaa liikkumisen ajassa ja Jeeves tässä on elävä esimerkki siitä”. Ainoa ongelma oli se missä ja miten madonreikä ilmestyy ja sitä kautta päästiin ongelmaan numero kaksi. Kuinka saada Jeeves takaisin omaan aikaansa. Nyt piti nukkua yön yli, jotta voitaisin alkaa tutkia asiaa. Vieraat jäivät Ivanin luo, kun taas Paul lähti omaan kotiinsa.
Permalink
11.18.07
Posted in Sir Twinings at 10:14 pm by Sir Twinings
Tartuimme Earlin kanssa toisiamme kädestä ja silmämme pullistuivat kauhusta, kun ovi avautui hiljalleen natisten. Edessämme seisoi hirviömäinen kammotus.
- Pa-pa-paroni Knyphausen… valitimme kuin yhdestä suusta.
Mutta hirviömäinen otus lysähti kuin pieneksi eteemme ja vasta silloin kummatkin tajusimme asian laidan. Edessämme tutisi vieraamme susi-Larsenin joukkiosta – Lordi!
- Ystävät rakkaat, lordi sopersi. Kaikki on mennyt hukkaan. Olen töpeksinyt ja saanut päälleni kauheimman vihan, mitä maa päällään kantaa. Morsiameni jahtaa minua. Hän on liittoutunut paroni Knyphausenin kanssa, eivätkä he lepää ennen kuin vaimoni on saanut maistaa oikeutta… Nopeasti, meidän on käytettävä Knyphausenin salakäytävää!
Oven takaa käytävästä alkoi kantautua kimeää naisen huutoa ja tuo ennen niin mahtava hirviö tarttui meitä kädestä ja veti meidät kirjahyllyn luo. Hän painoi erästä kirjaa ja koko hylly kääntyi sivuun paljastaen syvälle maan uumeniin kiertyvät portaat. Olimme Earl Greyn kanssa aivan lamaannuksissamme, mutta tietäessämme että nyt meitä jahtasi lapsuutemme painajaisen paroni Knyphausenin lisäksi vielä mikä lie tuonelan morsian, emme voineet muuta kuin sännätä hirviön mukana alas pimeyteen vetäen kirjahyllyn kiinni takanamme.
Liukastuimme pimeyden kosteissa kierreportaissa ja kiepuimme alas hurjana huutavana kolmikkona. Jostakin kummasta sain päähäni ajatuksen.
- Mikä kumman madonreikä tämäkin on …
Permalink
11.16.07
Posted in Bulgaria, Ivan, Jeeves, Paul at 3:14 pm by Jeeves
Päästyään talolle jossa etsintäkuulutetut olivat viettäneet viimeisen yönsä, onnekseen kaverukset totesivat, ettei poliisit ainakaan vielä olleet tutkimuksissaan niin pitkällä. Päästyään sisälle ränsistyneeseen taloon eläintarhan lähettyvillä, se oli tyhjä, ei ristin sielua. “Tämä ei nyt näytä hyvältä, joko meitä on huojattu tai sitten poliisit ovat jo käyneet täällä” Ivan totesi mietteissään. “Kierrellään nyt kuitenkin hetki täällä, jos jotain vaikka löytyisi” sanoi Paul Ivanille. “Tsiiii” Jostain kuului aivastus, mutta mistä, Paul ajatteli. “Kuulitko, joku aivasti” Paul kuiskasi Ivanille “täällä on joku, etsitään hänet” Aikansa etsittyään ystävykset löysivät huoneen jossa oili kirjahylly ja jostain tuntui kuin ilmavirta olisi käynyt. “Kokeillaan siirtää tätä kirjahyllyä” Paul sanoi ystävälleen. Kun he olivat saanet kirjahyllyn siirrettyä he huomasivat sen takana aukon. “Kumpi menee ensin?” Paul kysyi. “Mene sinä” Ivan vastasi. Paul konttasi aukosta sisään, nousi seisomaan ja huomasi tulleensa pieneen käytävään joka meni vasemmalle. “Täällä on käytävä, tule perässä, menen jo edeltä” Käytävä oli ahdas, siellä mahtui juuri ja juuri kulkemaan, hetken päästä käytävä kääntyi oikealle jossa oli portaat alas. Vain taskulampun valo näytti tietä kaveruksille kun he hiljaa laskeutuivat alas ja päätyivät kosteaan kellariin jossa kaksi hahmoa istui heikossa oman taskulampun valossa vierekkäin.
“Nyt ne löysivät meidät, enää ei ole pakotietä” sanoi naisääni vieressään istuvalle hahmolle. Johon Ivan ehätti sanomaan, “emme me ole poliiseja, ei meitä tarvitse pelätä, olemme täällä että voisimme auttaa teitä”. Kerroimme mitä tiesimme heistä ja näytimme valokuvaa jonka Paul oli ostanut huutokaupasta. “Siinähän olen minä ja arvon Paroni Sir Twinings, kuvan on ottanut toinen arvon paroni Sir Earl Grey, mutta kuinka se teillä on, minä en nyt oikein ymmärrä.” Samassa alkoi kuulua talosta muitakin ääniä. “Kai muistitte vetää kirjahyllyn eteen, nainen muistutti”. Nyt tuli kiire, Ivan ja Paul juoksivat ylös ja vetivät yhteistuumin kirjahyllyn takaisin, kirjahyllyssä oli takana kiinni lenkki, jolla sai kirjahyllyn laudalla lukittua seinän taakse. Mutta poliisit huomasivat valon pilkahduksen joka tuli ystävysten lampusta ja alkoivat etsiä sisäänpääsyä.
Juostuaan takaisin, ystävykset ja karkulaiset kuulivat kuinka poliisi alkoi hajottamaan kirjahyllyä. “Onko täältä muuta ulospääsyä?” kysyi vuorostaan Paul. “Täällä on ovi, mutta emme jaksaneet avata sitä” Herkko esitteli. Yhteistuumin ovi saatiin kuin saatiinki auki ja sen takan oli taas käytävä jonka päässä pilkotti heikko valon kajo. Loppuun päästyään ystävykset huomasivat tulleensa talon puutarhaan. Nyt täytyisi vain päästä karkuun poliiseja mahdollisimman nopeasti….
Permalink
Posted in Bulgaria, Ivan, Paul at 2:42 pm by Sivustakatsoja
Paul hyppäsi taas pyöränsä selkään oli jo lähtemässä ajamaan, kun muisti että oli unohtanut lompakkonsa kotiin ja ei kun takaisin sisälle. Sisälle päästyään hän oli jo lähdössä ulos, kun huomasi, että talon eteen parkkeerasi outo auto josta tuli ulos neljä melkoisen kokoista miestä. Mitähän nuo ovat hakemassa, ja uteliaisuuttaan jäi katselemaan ikkunasta ulos, nämä tuntuivat katselevan ovesta nimiä ja menivät sen jälkeen sisään. Paul lähti uudemman kerran Ivanin luokse, samaan aikaan kun Paul meni portaita pitki alas, myös hissi oli matkalla alas ja hetken päästä takaisin ylös. Puolivälissä Paul huomasi sivusilmällä nelikon hississä, mutta ei kiinnittäntyt heihin sen enempää huomiota.
Poljettuaan Ivanin luo, oli ystävä jo valmiiksi vastassa portilla. “Nyt ei ole enää hetkeäkään hukattavana, mennään” sanoi Ivan. Päästyään talon luo, he huomasivat poliisiautoja myös talon luona. “Pahus, nyt tulikin mutka matkaan, poliisit ovat mahdollisesti saaneet jotain vihiä, tuonne ei nyt ole menemistä”. Samalla eräs laitapuolen kulkija vinkkasi kaveruksia tulemaan sivummalle. “Tiedän ketä etsitte ja tiedän missä he olivat eilen, huomasin poliisit ja karkasin talosta, nuo muut tuolla sisällä ovat sen verran tokkurassa, etteivät todennäköisesti tunnistaisi edes paavia. Mutta tämä tieto ei sitten ole halpa.” virnisti tämä laitapuolen kulkija niillä muutamalla hampaallaan jotka hänellä vielä olivat jäljellä.
Ivan totesi vain, että “paljonko? ja muista, että jos huijaat tulet katumaan sitä ja minä tulen kyllä löytämään sinut enemmin tai myöhemmin”. “En minä huijaa teitä ja hinta on 20000 levaa”
“20000 levaa? Ei ikinä, kiitos ja näkemiin” Ivan totesi. Lähdimme kävelemään poispäin, niin mies juoksi peräämme ja totesi “hyvä on hyvä on, 1000 levaa”. “Saat 500 levaa nyt ja kun olemme löytäneet etsimämme saat 1500 levaa, jos ja kun tietosi pitävät paikkansa, ota tai jätä.” Ivan sanoi karusti. Sekin oli isompi summa kuin mitä mies oli varmaan koskaan nähnyt. “Sopii” Rahat saatuaan mies kertoi missä oli nähnyt karkulaiset . Kun olimme lähdössä pois, näimme että poliisit olivat saaneet myös jotain vihiä, koska heillä oli mukanaan mies joka meni autoon muutaman poliisin kanssa. Auto johon poliisi ja miehet olivat menneet lähti lujaa kaasuttaen paikalta. Emme tienneet kuinka paljon poliisit olivat ehtineet saada selville, mutta emme uskoneet aikaa olevan hukattavaksi asti, joten lähdimme kiireesti kohti viimeistä piilopaikkaa.
Permalink