02.07.10
Jos edes hankaimet
Madame ei tosiaan hukannut aikaa. Hän varusti sotapurtensa ja miehitti sen parhaimmilla joukoillaan. Huikkasi meille jäähyväisiksi hymyillen ja pian näimme miten tuo sulavalinjainen fregatti katosi purjeet pollottaen kohti pohjoista. Kummastelimme miten Tangeriin muka pääsisi tuota kautta, mutta ilmeisestipä Madame Chingillä oli omat reittinsä, joista meillä ei ollut tietoa.
Pollottivatpa onneksemme myös meidän varastomme ah, niin ihania herkullisin reseptein varustettuja ruokia, sainoisinpa miltei juhla-aterioita, että jo hivenen vatsakkain mielin mekin nostimme purjeemme. Herkko ja Jeeves kömpivätkin heti ensi töikseen satamasta päästyämme nauttimaan näistä herkuista. Ja tokihan me arwon paronit soimme palvelijoillemme tämän.
Yhteisestä sopimuksesta suuntasimme kulkumme suoraan Indian Waldameren ylidse – ei siis pohjoista kohti pitkin Afriikan rannikkoa kuten Madame. Näin kuvittelimme pystyvämme välttämään Madamen raivon, mikäli hän jostakin kumman syystä pääsisi perille huiputuksestamme. Emme olisi voineet olla enempää väärässä.
Kun lopullinen kurssimme selvisi miehistöllemme, valahtivat heidän kasvonsa valkeiksi kauhusta ja kuin yhteisestä suusta heidän huuliltaan parahti kaksi huokausta “Iku … Turso …”.